Työmaainsinööri Heidi Kinnunen on Paloheinäntunnelin raskaasti miehitetyn työmaan
harvoja naisia. Viime kuukausina naisellisuus on korostunut, sillä Heidi
odottaa toista lastaan. Fyysisiä töitä Heidi ei tee vaan viihtyy toimiston puolella.
– Tämä on toinen kerta, kun odotan
lasta louhintaympäristössä. Odotin esikoista, kun Kalliorakennus-Yhtiöt teki
Meilahden parkkihallia. Esikoinen täyttää kesällä neljä ja tietää
rakentamisesta melkein saman verran kuin äitikin, Heidi vitsailee. Hän jää
äitiyslomalle vähän ennen toukokuun puolta väliä.
– Olisin päässyt erityisäitiysvapaalle,
mutta koska teen toimistohommia en käyttänyt mahdollisuutta hyväkseni. En käy
tunnelissa, sillä raskauden myötä sitä tulee koko ajan kömpelömmäksi enkä viitsi
lähteä kivikkoon kävelemään. Lisäksi haluan varoa räjäytysten jälkeisiä
savukaasuja.
Rutiinien
sähköistäjä
Heidi sanoo pitävänsä toimistohommista
ja kehittävänsä mielellään sähköisiä ratkaisuja asioille, jotka on totuttu
esittämään paperilla. Hän viihtyy tietokoneen ääressä.
– Teen sähköisesti esimerkiksi
määräseurantaa ja olen sähköistänyt pultituskarttoja. Aikaisemmin asioita
ruksattiin paperikarttoihin, mutta sähköisinä niitä on helpompi päivittää.
Heidi on koulutukseltaan
AMK-insinööri-rakennesuunnittelija, mutta rakennussuunnittelua hän ei ole
tehnyt päivääkään. Louhinta ja kallionrakennus kutsuivat jo opiskelun ohessa.
Hän aloitti Kalliorakennus-Yhtiöissä vuonna 2007 ja valmistui koulusta vuonna
2008.
– Aloitin käytännössä nollasta. Olen
maalta kotoisin, eikä siellä tehty tunneleita. Suurin piirtein jouduin
kysymään, mitä se sellainen louhiminen on. Rakennesuunnittelijana osasin laskea
talojen rakenteitten kestämistä. Kaveri oli Kalliorakennuksella töissä ja
kertoi täällä tarvittavan lisää väkeä. Siitä se lähti.
Tunnelien louhiminen ja
kalliorakentaminen on perheessä tuttu puheenaihe, sillä myös Heidin mies on
Kalliorakennus-Yhtiöissä töissä, hän toimii työnjohtajana.