Vieraat viihtyivät työmaalla

Paloheinäntunnelin työmaa on kiinnostanut erilaisia ryhmiä rakentamisen alusta asti. Ajan vierailua varten olivat varanneet myös Pakinkylän leijonat ja metron eläkeläiset, jotka saapuivat yhteiskäynnille työmaalle toukokuun viimeisellä viikolla. Metron eläkeläisten ryhmässä oli mukana Helsingin metron tuntijoita, suunnittelun ja rakentamisen päälliköitä siltä ajalta kun itämetroa ja sen asemia rakennettiin. Nämä tunnelirakentamisen ammattilaiset olivat erittäin kiinnostuneita tulevan joukkoliikennetunnelin teknisistä ratkaisuista ja työn tekemisen tavoista. Kysymykset olivat harvinaisen teknisiä.

”Minkälaiset tiiviysvaatimukset tunnelissa on? Paljonko pituuskaltevuudet ovat prosenteissa? Tuleeko automaattinen sammutusjärjestelmä? Onko pelastautumistunneli palo-osastoitu?”

Kalliorakennus-Yhtiöitten työpäällikkö Juha Halonen ja projekti-insinööri Antti Matikainen vastasivat yhtä nopeaan tahtiin kuin kysymyksiä sateli. Automaattista sammutusjärjestelmää eli sprinklereitä tunneliin ei tule, mutta pelastuslaitosta varten rakennetaan märkäsyöttöjärjestelmä. Se tarkoittaa, että vettä on nopeasti saatavana paikan päällä ja vedensyöttöputket rakennettu valmiiksi pelastuslaitosta varten mahdollisen palon varalta. Ajotunnelin sivulla kulkeva pelastautumistunneli on törmäyskuormitettu ja palo-osastoitu tunnelin ajoväylän ja kattoeristeen suhteen, mutta pelastautumistunnelin pituussuunnassa ei ole erillisiä palo-osastoja. Pelastautumistunnelissa ei ole palavia materiaaleja. Esimerkiksi kaapelit ovat palonkestäviä.

 Louhinta valmistuu kesäkuun alussa

Vieraat saivat kuulla, että louhintateho on ollut kova ja louhinta lähes valmis. Toukokuun viimeisellä ja kesäkuun ensimmäisellä viikolla louhitaan vielä tunnelin levityksiä, mutta sen jälkeen päästään tunnelin sisustamiseen. Aikataulun mukaan tunneli asfaltoidaan marraskuussa, minkä jälkeen alkavat sähkötyöt.

Vieraita kiinnosti, miten huolehditaan siitä, että tunnelia käyttävät vain bussit ja hälytysajoneuvot. Tulevissa linjan 560 busseissa on Helmi-niminen tunnistin, jonka avulla tunnelin suulle sijoitettu puomi nousee bussin tullessa lähietäisyydelle. Hälytysajoneuvot saavat puomin auki viranomaisten oman Virve-verkon kautta.

Nykyajan tekniikka innosti metron eläkeläisiä. Mukana olleet muistivat vielä hyvin 1960-luvulla tunnelitöissä käytetyt käsiporat. Olisipa silloin ollut automatisoituja työkaluja!