Raskaana raksalla

Työmaainsinööri Heidi Kinnunen on Paloheinäntunnelin raskaasti miehitetyn työmaan harvoja naisia. Viime kuukausina naisellisuus on korostunut, sillä Heidi odottaa toista lastaan. Fyysisiä töitä Heidi ei tee vaan viihtyy toimiston puolella.

– Tämä on toinen kerta, kun odotan lasta louhintaympäristössä. Odotin esikoista, kun Kalliorakennus-Yhtiöt teki Meilahden parkkihallia. Esikoinen täyttää kesällä neljä ja tietää rakentamisesta melkein saman verran kuin äitikin, Heidi vitsailee. Hän jää äitiyslomalle vähän ennen toukokuun puolta väliä.

– Olisin päässyt erityisäitiysvapaalle, mutta koska teen toimistohommia en käyttänyt mahdollisuutta hyväkseni. En käy tunnelissa, sillä raskauden myötä sitä tulee koko ajan kömpelömmäksi enkä viitsi lähteä kivikkoon kävelemään. Lisäksi haluan varoa räjäytysten jälkeisiä savukaasuja.

Rutiinien sähköistäjä

Heidi sanoo pitävänsä toimistohommista ja kehittävänsä mielellään sähköisiä ratkaisuja asioille, jotka on totuttu esittämään paperilla. Hän viihtyy tietokoneen ääressä.

– Teen sähköisesti esimerkiksi määräseurantaa ja olen sähköistänyt pultituskarttoja. Aikaisemmin asioita ruksattiin paperikarttoihin, mutta sähköisinä niitä on helpompi päivittää.

Heidi on koulutukseltaan AMK-insinööri-rakennesuunnittelija, mutta rakennussuunnittelua hän ei ole tehnyt päivääkään. Louhinta ja kallionrakennus kutsuivat jo opiskelun ohessa. Hän aloitti Kalliorakennus-Yhtiöissä vuonna 2007 ja valmistui koulusta vuonna 2008.

– Aloitin käytännössä nollasta. Olen maalta kotoisin, eikä siellä tehty tunneleita. Suurin piirtein jouduin kysymään, mitä se sellainen louhiminen on. Rakennesuunnittelijana osasin laskea talojen rakenteitten kestämistä. Kaveri oli Kalliorakennuksella töissä ja kertoi täällä tarvittavan lisää väkeä. Siitä se lähti.

Tunnelien louhiminen ja kalliorakentaminen on perheessä tuttu puheenaihe, sillä myös Heidin mies on Kalliorakennus-Yhtiöissä töissä, hän toimii työnjohtajana.

Työmaalla toimitaan turvallisuus edellä

Jo ihan nopeastikin ajatellen tunnelityömaa on täynnä riskejä:

tunneli syntyy kalliota räjäyttämällä, ja räjäytysaineitten kanssa ollaan tekemisissä päivittäin. Louhintaa tehdään pimeässä; valoa antavat vain työkoneitten valot ja kypärävalojen heikko kajo. Maan pinta on liukas ja kurainen. Kallio elää ja tiputtelee irtokiviä. Kaikkialla on isoja koneita. Työmaalla roikutaan nostimissa ja telineissä. Väkeä on paljon: huhtikuussa työmaan vahvuus oli 74 henkilöä.

Paloheinäntunnelin työmaalla turvallisuusasiat otetaan erittäin vakavasti. Työnjohtajat seuraavat turvallisuutta koko ajan ja raportoivat havainnoistaan. Kerran viikossa koko työmaan turvallisuusasiat käydään läpi: se tarkoittaa noin 100 seurattavan asian tarkistamista.

-Työturvallisuuskatselmuksessa käydään läpi esimerkiksi sortumavaarat, varoalueet, ajoväylien kunto, kalusto, suojaukset, vaarallisten aineitten varastointi sekä yleinen siisteys ja järjestys, kertoo työmaainsinööri Heidi Kinnunen ja pääsee listassa vasta alkuun.

Korjattaville asioille määrätään vastuuhenkilöt, mutta turvallisuus toki lähtee jokaisesta työntekijästä itsestään. Jokaisen tulee esimerkiksi käyttää suojavarusteita ja oikeita työmenetelmiä. Työturvallisuuskorttikoulutus on pakollinen.

Jokainen perehdytetään työhönsä

Pääurakoitsija eli Kalliorakennus-Yhtiöt huolehtii siitä, että jokainen työmaalla työskentelevä on perehdytetty työhönsä ja tuntee työmaan vaarat.

-Käymme läpi asioita esimerkiksi tulipalon varalta: missä ovat palosammuttimet ja ensiaputarvikkeet ja miten tunnelista pelastaudutaan. Jokaisen on syytä painaa mieleensä pohjakuva ja oma paikka tunnelissa. Ennen räjäytyksiä varmistetaan, ettei tunnelissa ole ketään. Ja räjäytysten jälkeen tunneli tuuletetaan, jotta savukaasut saadaan pois ennen työskentelyn jatkumista, Heidi Kinnunen kertoo.

Työmailla ei enää nykyisin kulje tunnistamatonta väkeä. Tällekin työmaalle tarvitaan kulkulupa, ja pääurakoitsija pitää luetteloa kaikista sen saaneista ihmisistä. Kaikilla on oltava paitsi kypärä ja muut suojavarusteet, myös kuvallinen tunniste. Selvää on myös, että jokainen on vakuutettu.

Työtapaturmat kirjataan ja niistä opitaan

Louhinta- ja rakennustyömailla on runsain mitoin vaaran paikkoja. Muutama vuosikymmen sitten tapaturmille saatettiin kohauttaa olkapäitä, mutta nykyisin jokaisella työmaalla tavoitteena on kerryttää mahdollisimman monta tapaturmatonta päivää. Työtapaturmista ja jopa läheltä piti –tilanteista pidetään kirjaa.

-Työkaluna käytämme MVR-mittausta eli maa- ja vesirakennustyömaan työturvallisuuden havaintomenetelmää ja turvallisuustason arviointia. Turvallisuustasoa ilmentää tietty prosenttilukema. Jos MVR-prosentti olisi 100, työmaalla ei olisi sattunut pienintäkään vahinkoa. Tällaisen tason saavuttaminen on käytännössä mahdottomuus. Me yritämme pitää luvun yli 85 prosentissa, ja keskimäärin MVR-luku Paloheinäntunnelin työmaalla on ollut 90 prosenttia.

Heidi Kinnusen mukaan työmaan turvallisuusasiat ovat olleet hyvin kohdallaan siksi, että sen joka kohteessa työskentelevät ammattilaiset. Kun eteen tulee jotakin uutta, perehdytyksestä huolehditaan hyvin. Esimerkiksi uusi kalusto tarkistetaan huolellisesti etukäteen.

Kalliorakennus-Yhtiöt pitää huolta työntekijöistään myös huolehtimalla heidän terveydentilastaan etukäteen: koko porukalla on työterveystarkastus vähintään kolmen vuoden välein.

Tunneli kiinnostaa naapureita

Paloheinäntunneli herättää edelleen kysymyksiä, vaikka perusasiat ovatkin jo asukkaiden tiedossa niin itä- kuin länsipäässä. Paloheinän-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys kutsui tunnelin tekijöitä huhtikuiseen kevätkokoukseensa kertomaan lisää yksityiskohtia. Projektinjohtaja Annina Mattsson ja projekti-insinööri Antti Matikainen pitivät Torpparinmäen korttelitalossa aiheesta pienet alustukset ja vastailivat asukkaiden kysymyksiin.

Annina Mattsson kertoi maiseman muuttumisesta Paloheinän päässä. Metsään työmaaparakkien taakse on noussut valtava kivikasa. Se on tilapäinen ja ajetaan ennen pitkää tunnelin kautta Kuninkaantammen päähän uuden asuinalueen esirakentamisen materiaaliksi. Myös ulkoilualueen parkkipaikan taakse keskelle nurmikenttää ilmestynyt maakasa poistuu, kun työt etenevät. Pysyvämmin maisemaa muuttaa maaston muotoileminen ja talviparkkipaikan rakentaminen. Ulkoilualueen mäkeen rakennetaan louheesta vastamäki. Tulossa on myös lasten hiihtomaa pienine kumpuineen.

Muutamat kävelytiet ovat poissa käytöstä. Tunnelin molempien päiden tuntumassa on isot karttajulisteet, joista näkyvät suljetut alueet.

Kuusmiehentie työn alle kesällä

Tänä kesänä aletaan rakentaa Kuusmiehentien joukkoliikennekatua. Sen ilme kohenee ja siitä tulee puistokatumaisempi. Nykyisin katuliikenne täristää savipohjaisen tien varrella sijaitsevia taloja, ja kaivojen kannet lonksuvat. Tien ajettavuutta parannetaan, mutta sen perustuksiin ei kosketa.

Varsinainen joukkoliikennekatu rakennetaan Kuusmiehentien pohjoispuolelle, jossa on nyt oja ja pusikkoa. Tätä katua pitkin liikennöi tuleva bussilinja numero 560. Joukkoliikennekatu valmistuu samaan aikaan tunnelin kanssa syksyllä 2015.

Yleisöstä muistutettiin rakentajia ottamaan huomioon Kuusmiehentien hulevesiputket. Jos niiden päät jäävät piiloon, alueelle syntyy sateilla järvi. Hulevesiasia on rakentajien tiedossa, eikä tarkoituksena ole järjestää asukkaille rantatontteja.

Louheenajo loppuu kesäkuussa

Asukkaat olivat panneet merkille, että Pakilantietä pitkin kulkevat louheenkuljetusautot kuljettavat mukanaan myös melkoista määrää pölyä. Kysymys kuului, voisiko louhetta kastella pölyämisen estämiseksi.

Antti Matikainen kertoi, että vesi nimenomaan valutetaan pois ennen kuljetusta, sillä muuten autojen mukana syntyy kuravanaa. Pääurakoitsija on ratkaissut asian siten, että pesuauto pesee louheautojen ajamat kadut joka toinen päivä. Pölyongelma poistuu ja louheralli loppuu, kun tunnelien päät kohtaavat.

Miten tunnelit kohtaavat?

Kun tunnelia louhitaan kahdesta päästä, miten huolehditaan siitä, että ne varmasti kohtaavat toisensa, tilaisuudessa kysyttiin. Antti Matikainen selvitti sen tapahtuvan gps-pisteiden ja takymetrin eli täkymetrin avulla. Viimeksi mainittu on maanmittauksessa käytettävä mittalaite, jolla mitataan säteittäisesti pisteiden sijainteja kojeeseen nähden. Saadut mittaustiedot varmistavat, ettei tunnelinpuolikkaita louhita toistensa ohi. Sijainnit määritellään millintarkasti ja joka kerta uudestaan, kun uuden katkon eli viiden metrin matkan tekeminen alkaa.

Kysymyksiä herättivät myös tunnelin kestävyys ja ikä. Näihinkin aiheisiin Mattsson ja Matikainen tiesivät vastaukset. Kallio on pääosin graniittia ja kiillegneissiä. Kallio tiivistetään injektoimalla: siihen porataan pitkiä reikiä, joihin pumpataan nestemäistä kovettuvaa massaa. Kun reiät on täytetty, tunneli lujitetaan kalliopulteilla ja kuitua sisältävällä ruiskubetonilla. Käytännössä varsinaisen kalliotunnelin sisään tulee toinen tunneli. Siihen tehdään kosteutta eristävä kerros ”retkipatjalla” eli polyetyleenilevyillä. Tunnelin laskennallinen ikä on 50 vuotta, mutta todellisuudessa se kestää varmasti useita satoja vuosia. Sitä pitää vain välillä lujittaa.

Runkolinja 560:n liikennöitsijäksi Helsingin Bussiliikenne

HSL valitsi huhtikuun puolivälissä runkolinja 560:n liikennöitsijäksi Helsingin Bussiliikenne Oy:n.
 

Linjan liikennöintisopimus tulee voimaan talviliikennekauden alkaessa vuonna 2015. Tuolloin runkolinja 560 alkaa ajaa Rastilasta Vuosaaren, Kontulan, Malmin ja Tuomarinkylän kautta Myyrmäkeen. Paloheinässä bussi ajaa runsaan kilometrin mittaiseen Paloheinäntunneliin ja jatkaa tunnelin toiseen päähän rakennettavan Kuninkaantammen uuden asuinalueen läpi ennen saapumistaan Myyrmäkeen.

Helsingin Bussiliikenne alkaa ajaa linjalla uusilla vähäpäästöisillä, Euro 6 -normit täyttävillä, C-tyypin telibusseilla. Niitä saadaan reitille 19 kappaletta sekä kaksi vara-autoa. Euro 6 -päästönormin bussien päästöt ovat ratkaisevasti vähäisempiä kuin nykyisen kaluston päästöt. Esimerkiksi typen oksidit laskevat viidenteen osaan ja hiukkaspäästöt puolittuvat verrattuna nykyisiin parhaan päästöluokan busseihin.

Kaikki uudet bussit on varustettu matkustamotilan ilmastoinnilla, alkolukolla, automaattisella palonsammutusjärjestelmällä, ajotavanseurantajärjestelmällä, ajovakaudensäätöjärjestelmällä sekä sivuliukuovilla keskellä ja takana. Kuljettajan työturvallisuutta parannetaan turvaohjaamolla ja kameravalvonnalla.

HSL:n järjestämään avoimeen tarjouskilpailuun osallistui kuusi liikennöitsijää. Tarjouksia vertailtiin ennen kaikkea niiden kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteella. Runkolinja 560:n vuosikustannukset ovat noin 5,8 miljoonaa euroa.

HSL tutkii mahdollisuutta jatkaa runkolinja 560:n reittiä Myyrmäestä Matinkylään.