Tunneli kiinnostaa naapureita

Paloheinäntunneli herättää edelleen kysymyksiä, vaikka perusasiat ovatkin jo asukkaiden tiedossa niin itä- kuin länsipäässä. Paloheinän-Torpparinmäen kaupunginosayhdistys kutsui tunnelin tekijöitä huhtikuiseen kevätkokoukseensa kertomaan lisää yksityiskohtia. Projektinjohtaja Annina Mattsson ja projekti-insinööri Antti Matikainen pitivät Torpparinmäen korttelitalossa aiheesta pienet alustukset ja vastailivat asukkaiden kysymyksiin.

Annina Mattsson kertoi maiseman muuttumisesta Paloheinän päässä. Metsään työmaaparakkien taakse on noussut valtava kivikasa. Se on tilapäinen ja ajetaan ennen pitkää tunnelin kautta Kuninkaantammen päähän uuden asuinalueen esirakentamisen materiaaliksi. Myös ulkoilualueen parkkipaikan taakse keskelle nurmikenttää ilmestynyt maakasa poistuu, kun työt etenevät. Pysyvämmin maisemaa muuttaa maaston muotoileminen ja talviparkkipaikan rakentaminen. Ulkoilualueen mäkeen rakennetaan louheesta vastamäki. Tulossa on myös lasten hiihtomaa pienine kumpuineen.

Muutamat kävelytiet ovat poissa käytöstä. Tunnelin molempien päiden tuntumassa on isot karttajulisteet, joista näkyvät suljetut alueet.

Kuusmiehentie työn alle kesällä

Tänä kesänä aletaan rakentaa Kuusmiehentien joukkoliikennekatua. Sen ilme kohenee ja siitä tulee puistokatumaisempi. Nykyisin katuliikenne täristää savipohjaisen tien varrella sijaitsevia taloja, ja kaivojen kannet lonksuvat. Tien ajettavuutta parannetaan, mutta sen perustuksiin ei kosketa.

Varsinainen joukkoliikennekatu rakennetaan Kuusmiehentien pohjoispuolelle, jossa on nyt oja ja pusikkoa. Tätä katua pitkin liikennöi tuleva bussilinja numero 560. Joukkoliikennekatu valmistuu samaan aikaan tunnelin kanssa syksyllä 2015.

Yleisöstä muistutettiin rakentajia ottamaan huomioon Kuusmiehentien hulevesiputket. Jos niiden päät jäävät piiloon, alueelle syntyy sateilla järvi. Hulevesiasia on rakentajien tiedossa, eikä tarkoituksena ole järjestää asukkaille rantatontteja.

Louheenajo loppuu kesäkuussa

Asukkaat olivat panneet merkille, että Pakilantietä pitkin kulkevat louheenkuljetusautot kuljettavat mukanaan myös melkoista määrää pölyä. Kysymys kuului, voisiko louhetta kastella pölyämisen estämiseksi.

Antti Matikainen kertoi, että vesi nimenomaan valutetaan pois ennen kuljetusta, sillä muuten autojen mukana syntyy kuravanaa. Pääurakoitsija on ratkaissut asian siten, että pesuauto pesee louheautojen ajamat kadut joka toinen päivä. Pölyongelma poistuu ja louheralli loppuu, kun tunnelien päät kohtaavat.

Miten tunnelit kohtaavat?

Kun tunnelia louhitaan kahdesta päästä, miten huolehditaan siitä, että ne varmasti kohtaavat toisensa, tilaisuudessa kysyttiin. Antti Matikainen selvitti sen tapahtuvan gps-pisteiden ja takymetrin eli täkymetrin avulla. Viimeksi mainittu on maanmittauksessa käytettävä mittalaite, jolla mitataan säteittäisesti pisteiden sijainteja kojeeseen nähden. Saadut mittaustiedot varmistavat, ettei tunnelinpuolikkaita louhita toistensa ohi. Sijainnit määritellään millintarkasti ja joka kerta uudestaan, kun uuden katkon eli viiden metrin matkan tekeminen alkaa.

Kysymyksiä herättivät myös tunnelin kestävyys ja ikä. Näihinkin aiheisiin Mattsson ja Matikainen tiesivät vastaukset. Kallio on pääosin graniittia ja kiillegneissiä. Kallio tiivistetään injektoimalla: siihen porataan pitkiä reikiä, joihin pumpataan nestemäistä kovettuvaa massaa. Kun reiät on täytetty, tunneli lujitetaan kalliopulteilla ja kuitua sisältävällä ruiskubetonilla. Käytännössä varsinaisen kalliotunnelin sisään tulee toinen tunneli. Siihen tehdään kosteutta eristävä kerros ”retkipatjalla” eli polyetyleenilevyillä. Tunnelin laskennallinen ikä on 50 vuotta, mutta todellisuudessa se kestää varmasti useita satoja vuosia. Sitä pitää vain välillä lujittaa.